Minusta tuntuu, että tämä blogin pitäminen on hyvinkin hidastempoista puuhaa minulle. Mutta no, koitetaan sätkiä eteenpäin!

Ollaan Rähmiksen kanssa treenailtu paljon lähiaikoina. Lähes päivittäin harjoitellaan tokon liikkeitä ja sitten siihen nyt tullut lisänä näyttelyä varten treenaaminen. Tasan kaksi viikkoa Ohmun ensimmäiseen näyttelyyn, apuva. 8)

Tänään harjoiteltiin pentukurssilla jälkeä makkararuutujen avulla. Ohmun ensimmäinen kerta meni, no, mielenkiintoisesti. Harjoittelin ensin hetken muuta tyypin kanssa, jos vaikka se keskittymiskyky olisi kokenut hetkellisen ponnahduksen ylöspäin tai jotain. Jätkällä menikin sitten kaikki ihan yli. Hirveä hinku tehdä, mutta herra ei oikein tahdo malttaa sen vertaa, että saisi ohjeet tekemiselleen. Saatiin me sitten ne ruudut käytyä läpi, mutta muiden pentujen (ja siis kyseessä oikeasti pennut, Ohmuhan on teini) päästessä kokeilemaan suoraa jälkeä me tehtiin uusi makkararuutu-harjoitus. Tai nakkiruutu. Oli termi mikä olikaan, eiköhän sen nyt käsitä. Toinen kerta sitten toden sanoi, jätkä osasi rauhoittua sivulle suhteellisen nopeasti ja pysyi ruudussa lähes koko ajan, välillä tuulen mukana mennyt haju ajoi vähän kauemmas ruudusta, mutta jätkä osasi palata hyvin. Välillä piti hieman kyllä avustaa, mutta. :D Hyvin meni ensikertalaiseksi kuitenkin!

Nyt minun pitäisi löytää jostain jokin hyvä peltopläntti, johon voisin tehdä noita ruutuja ja treenailla itsekseni äijän kanssa. Tuo oli kyllä ihan loistavaa aktivointia pienelle porokoiralle, jätkä on ihan puhki. Muruseni. :) Ei tänään taideta vetää enää muita reenejä, levätköön rauhassa ja käydään vain iltalenkki.

Huomenna meidän pitääkin varmaan palata näyttelyharjoitusten pariin. Jos saisi kaverin tulemaan mukaan kameran kanssa niin saisi kuvatodisteita siitä, että tuo osaa asioita. :)