Nyt on sitten koettu tuokin, eli oltiin ensimmäisissä virallisissa näyttelyissä Ohmun kanssa. Oli samalla sitten vielä ihan ensimmäiset näyttelyt ylipäänsä, mätsäreissä me ei nimittäin olla käyty. H sieltä tuli tulokseksi, oon ihan tyytyväinen, sillä olisi voinut tulla hylsyäkin. Ohmu nimittäin murisi tuomarille hampaita katsoessa, vaikka onkin ihan totutettu siihen toimenpiteeseen. Varmaan vain niin stressaava tilanne.

 

Jätkä käyttäytyi kyllä eilen niin loistavasti, että! Todella ylpeä olen pienestä. :) Mietin tässä jo seuraavia näyttelyitä, joulukuussa olisi ryhmänäyttelyt täällä päin. Mätsäreistä en ole varma onko niitä, ehkä on, ehkä ei. Joku noissa virallisissa kuitenkin iskee enemmän minuun. Kaverihan esitteli Ohmun, koska itse jänistin. Luultavasti jänistän seuraavankin kerran. :D

 

Arvostelu oli Ohmun näköinen, kehuja tuli kauniista ilmeestä sekä päästä. Liikkuminen oli tasapainoista ja esiintyminen reipasta, tosin kaipaa totutusta. Samaten miinusta oli karvassa ja keskenkasvuisuudessa, pitää siis äijääntyä vielä lisää. Seuraavaa arviointia odotellessa.

 

Tämän kuun lopussa vien Rähmiksen silmä- ja polvitarkkiin. Niitä tuloksia voikin sitten jännittää tämän loppukuun. :) Tuntuu, että koko ajan on jotain mitä jännittää tuon kanssa.

 

Pentukurssikin loppui nyt, jäi kuitenkin hinku päästä treenaamaan lisää tokoa. Olisi kiva päästä kisaamaan joskus siinä lajissa. Samaten jälki kiinnostaa yhä, koiratanssistakin voisi saada mukavan harrastuksen tuon kanssa. Mutta katsoo nyt! Hetki taidetaan nyt mennä kotitreenauksella vain. :)