Taas on tovi vierähtänyt, johtuen YHÄ vain ja ainoastaan allekirjoittaneen laiskuudesta. :p

 

Ollaan Ohmun kanssa edetty hihnakäyttäytymisen kanssa huimasti lähiaikoina. PetCorrectorin osto on ehkä ollut fiksuinta ikinä, sen avulla olen saanut tuon olemaan rähjäämättä ollenkaan muille koirille hihnassa. Samaten se irtiollessa pälleily on vähentynyt sen avulla. Toki meidän pitää vielä töitä tehdä monenkin asian eteen lenkkejä ajatellen, mutta pitää aina muistuttaa itselleen, että on vain hyvä suitsuttaa näitä hyviä asioita. Sitten ne takapakit ei tunnu niin kamalilta, kun tietää, että kyllä niitä hyviäkin aikoja on ollut ja tulee varmasti olemaan jatkossakin!

 

Käytän lenkkeillessä pääasiallisesti Ohmulla aina kuonopantaa. Jos menisin tavallisen puolikurkkarin kanssa (käytän pääsäännöllisesti vain niitä pantoina, muutama harva "normipanta" ja ketjukuristavakin löytyy jostain laatikon pohjalta) lenkkeilystä ei tulisi yhtään mitään muuta kuin hampaiden kiristelyä minun ja koiran osalta. On siis kummankin puolesta mukavampaa, kun minä saan tuohon haluamani kontaktin ja en hermostu jos tuo ei kuuntele. Puolikurkkarin kanssa nimenomaan on se ongelmana, että Ohmu koettaa paahtaa täysiä eteenpäin ja aivot (eli ne kaksi hernettä, jotka eivät koskaan kohtaa) on kääntyneet off-asentoon koko ulkonaolon ajaksi. Kuonopannan avulla O on helpommin ohjattavissa siihen käyttäytymismalliin mitä haen ja myös silloin se on paremmin kuulolla koulutuksellisesti. Minähän hyvin usein lenkkien yhteydessä otan pieniä tottistreenejä (ihan perusjuttuja vain enkä mitenkään pikkutarkasti) ja samaten olen harkinnut jos pitäisi opettaa O kulkemaan aina joko vierelläni tai takana, ei minun edessäni. Tästä on kuullut niin paljon juttua monilta eri tahoilta, että voisi harkita. Ohmu osaa käskystä seurata ja kulkea vierellä "off-duty" (eli ei seuraamis-käskyn alla), joten periaatteessa siihen vain lisäisi sen, ettei ohittaisi minua koskaan. Nyt kuitenkin keskityn ihan täysillä ohituksien hiomiseen. 

 

Tänään käytiinkin Nokialla tutustumassa agilityn alkeisiin, iso kiitos tapahtuman järjestäneille! Ohmulla riittää virtaa ja halua tekemiseen, en vain oikein luota itseeni vielä niin 100%:sti, että osaisin ohjata sen oikeaan suuntaan sen energian. Kuitenkin haluan kokeilla tätä lajia, Ohmu selvästi nautti siitä tekemisestä ja uskalsi jopa mennä putkista läpi, mitä hieman jännitin etukäteen. Vaikka O on todella vahvatahtoinen ja rohkeakin koira, sillä on arka puolensa, joka tulee usein ilmi esimerkiksi ritilöissä, aidoissa jne. Arvelin putkenkin olevan sellainen, johon ei hevillä tuota saataisi. Pienen suostuttelun jälkeen kuitenkin herra meni innoissaan putkesta läpi. :) Palkkana O:lla toimi narupallo ja nakit, lelu lopussa ja namit aina, kun tuli takaisin minun luokseni. Leikki on kuitenkin tuolle paras palkka, taistelutahtoa kun löytyy. Siinäkin pitää vain oppia vähän katsomaan, että milloin palkkaa niin ja milloin ei, jätkä menee niin äkkiä ylikierroksille. Pelkkä namipalkka toisaalta ei tuolla toimi niin hyvin kuin leikkiminen. Minulla itselläni on vielä paljon opittavaa oman koirani lukemisessa. :) 

 

Mutta agilityyn palatakseni, oli kyllä todella mieltä avartava kokemus. Olen aina ollut kiinnostunu agista lajina, en ole vain uskaltanut sitä ruveta harrastamaan. Ylipäänsä tuntuu, että jonkin uuden asian opetteleminen on minulle hankalaa. Siinä Ohmu on mulle hyvä opettaja, koska sen kanssa on melkeinpä pakko tehdä aina uusia asioita, muuten se kyllästyy äkkiä. Olisi todella kiva jatkaa agilityn treenailua. Samaten tokoa pitäisi jatkaa noin muutenkin kuin ihan keskenään, tarvitaan häiriötä!

 

Ylpeyden aihe! Ohmu ei karannut kentältä koskaan. :D Muutaman kerran lähti seikkailemaan sinne tänne siellä, mutta palasi tosi äkkiä takaisin luokse ja keskittyi taas siihen mihin pitikin. Olihan O:lla kuitenkin melkoinen häsellyksen maku vielä hommassa, mutta tämä olikin vasta tutustumista. Jos me joskus agin alkeiskurssille mennään (toivon mukaan) niin siellä pitää itse ottaa enemmän sellainen rautainen kuri sisäisesti ja ulkoisesti-asenne mukaan. Josko se tarttuisi sitten väkkäräänkin. :)

 

Mentiin vielä kaverin kanssa käymään koirapuistossa agin jälkeen, siellä koirat sai päästellä rauhassa vapaana. Ohmu raasunaasu juoksi sitten täysiä puuta päin, otsikon mukaisesti. Ei kuitenkaan käynyt pahemmin, vähän aikaa se kylkeään/reittään arasteli ja sen jälkeen meno jatkuikin juoksemisen merkeissä, tosin vähän rauhallisemmin. :)

 

Keväällä olisi tarkoitus mennä käymään erkkareissa hakemassa uusi H. :D Saa nähdä, josko innostuisin ottamaan vanhempien koiran Ziggyn sinne mukaan. Joko turistiksi tai sitten pentuluokassa kääntymään. :)

 

Ensi kertaan taas! :)