Uusi vuosi

Ei mulla tämä blogin pito kyllä tunnu vilkasta olevan. Voisi yrittää tätä korjailla pikkuhiljaa, jos saisi aikaiseksi.

Meillä on nyt mennyt itseasiassa turhankin hiljaisesti, ihan hävettää miten vähän olen koirien kanssa tehnyt. Uusi vuosi ja uudet kujeet, lupaukseni aionkin nyt julkisesti interwebsissä sanoa; treenaa enemmän koirien kanssa ja liiku enemmän!

Ollaan Kiden kanssa käyty yhä agilityssä kerran viikossa, mutta koska joudun vanhempieni autokyydityksiin luottamaan olen muutaman kerran joutunut välistä jättämään. Voisin vihdoin ja viimein hankkia sen pk-seudun bussilipun, jotta pääsisi sitten vaikka julkisilla sinne sompailemaan. Kohta kuitenkin tulee muutto takaisin Tampereelle, asuntojonossa olemme ensimmäisinä! Treellä päästäänkin jatkamaan sitten agilityä melkeinpä suoraan, ei tule taukoa siinä välissä. Ainoa ikävä puoli nyt on se, että olen ollut todella laiska Ohmun kanssa agitreenailussa... Hävettää ihan. Mutta onneksi Ohmu on nopea oppimaan, pitää nyt vain ennen muuttoa treenailla jätkän kanssa jo osaamiamme asioita lisää.

Kide on vihdoin ja viimein oppinut kiertämisen! Sen kanssa ollaan taisteltu jonkin aikaa eikä jätkä vain tuntunut hoksaavan mitä haen takaa. Tosin sanoisin vian olevan ohjaajassa, en aina ole tarpeeksi selkeä ohjaamiseni kanssa. Oppimisen paikka siis minulle! Ollaan myös edetty sen verran, että palkkaamisessa ei aina tarvita targettia vaan palkka tulee yli puolet kerroista kädestäni. Tämän kun saisin siirrettyä vielä sinne hallitreenien puolelle eikä vain näihin kotiolotreeneihin (eli sisä-, piha- ja pelto/metsätreenit). Ensi kevääksi voisin kyllä panostaa sen verran, että hankkisin tai askartelisin itse joitain esteitä. Vanhempieni pihalla kuitenkin on reilusti kokoa ja sinne mahtuisi hyvin tekemään agirataa. ;) Kiden kanssa nyt pitää treenata paljon varjo-ohjaamista, sillä jätkä ei oikein sitä ole hoksannut. On tämä kyllä hauskaa, tykkään itse kamalasti oppia uusia asioita ja lisää tässä koiraa treenatessa, melkein enemmän treenaan itseäni kuin koiriani.

Kuten edellisessä kirjoituksessa puhuin noista näyttelyistä ja etten menisi Pellon keväterkkariin, saan kuin saankin ne sanani perua. Sinnehän kuitenkin nyt on tarkoitus mennä, samoin mennään Kiden kanssa Tampereen Kansainväliseen koiranäyttelyyn toukokuussa. Ohmun kanssa taidetaan näyttelyt nyt jättää vähäksi aikaa, kun jätkä on yhä niin luikku. Kunhan ikää tulee lisää (ja massaa) voi myöhemmin käydä vielä kehissä.

Ohmun kanssa ollaankin sitten treenailtua tokoa kotioloissa, tarkoituksena olisi päästä kisakuntoon syksyksi. Saa nähdä onnistuuko tämä. Kyllä se onnistuu! Pitää tsempata itseään enemmän vain, Ohmulla kuitenkin melkein kaikki perusliikkeet hallussa, hienosäätöä vain ja varmuutta siihen sen osaamiseen. Ohmun lihasmassa on vähän kadonnut takajaloista, tänään huomasin. Tulee kyllä huono omatunto, sillä eihän siihen mitään muuta syytä ole kuin oma laiskuus lenkkeilyssä. Ihan liian vähän ollaan käyty pitkiä lenkkejä samaan malliin kuin mitä Tampereella käytiin. Massaa toisaalta Ohmulle on tullut lisää, enää kylkiluut eivät tunnu niin kuin ksylofonia soittaisi. Eli ei mitään hyvää ellei jotain pahaakin. Otan nyt Ohmun kanssa lähiaikoijen tavoitteeksi sen, että saadaan lihaksia takaisin.

Kuukauden päästä lähdetäänkin koko perheen ja kaikkien koirien voimin kohti Rovaniemeä ja mökkiviikkoa. Odotan sitä innolla, sillä en ole koskaan käynyt Kemiä ylempänä pohjoissuomessa. Samoin maalis-huhtikuun vaihteen Pellon erkkaria odotellaan jo innoissaan. :)

Kohta meillä vietetäänkin Kiden 1v. syntymäpäiviä, minne se aika on kadonnut! Pentuni ei ole enää pentupentunen. :< Aika menee hurjan nopeasti ja Kidestä on tullut jo komea teininuorukainen. Lisätäänpä loppuun nyt muutamia kuvia talven ajalta.