Näin se aika vain vierii, siitä mihinkään pääse. Ehkä tämä kerran parissa kuussa nyt vain on se minun rytmini, koitan parantaa kuitenkin nopeuttani päivityksien kanssa.

Ihan ensimmäisenä haluan kiittää ihan näin julkisesti Annaa, joka teki blogilleni uuden ulkoasun. Oikein oikein oikein iso kiitos! :) Sitten voikin siirtyä koira-asioihin.

Nyt on Rovaniemellä käyty poikien kanssa ja ei voisi reissu paremmin mennä! Mehän matkustimme autolla yhden yön aikana koko matkan, muutamien pysähdyksien taktiikoilla. Kokonaisuudessa matkasimme yhteen suuntaan n. 14 tuntia, ja siltä se kieltämättä tuntuikin loppua kohden. Ainakin ihmisistä. Ohmu ja Kide nukkui oikein autuaina melkein koko matkan, satunnaisesti välillä istuivat ja katsoivat takapaksista ulos. Toki aina pysähtyessä olivat oikein innoissaan ulos päästessään ja se tuntui pitelijän kädessä. Taas totean, että olisi voinut olla ihan hyvä joskus opettaa koirille sitä kunnon hihnakäytöstä. :D

Oltiin Roissa suurinpiirtein viikko, tuona aikana O ja K eivät ensimmäisen päivän jälkeen melkeinpä nähneet edes hihnoja. Jopa siis Ohmu, jota hyvin harvoin uskallan vapaana pitää! Ja sain todeta, että turhaan minä mitään stressasin, O kuunteli ja totteli paljon paremmin kuin Kide ja vanhempien koira Ziggy yhteensä. Ihan käsittämättömän taitava nuori mieheni. :) Hyvillä mielin pystyi olla siellä metsissä ja järven jäällä, kun koirat pysyi näköetäisyydellä ja tulivat luokse pyydettäessä samantien. 

Kokeiltiin Ohmun kanssa myös pulkan vetoa ja hiihtämistä juoksuvyön sekä hihnan kanssa. Pulkkailu ei oikein ottanut onnistuakseen, olisi tarvinnut kunnon vermeet siihen hommaan. Hiihtäminen sen sijaan onnistui oikein hyvin, pitää täällä Helsingissä vielä koittaa sitä uudelleen, meillähän tuossa on noita hiihtolatuja vaikka minkä verroin melkeinpä takapihalla. 

Ja sitten vähän muita asioita, ensi viikolla on Sodankylän Vuotsossa poropaimennustapahtuma, jonne joku sekopää päätti koiransa ilmoittaa. Mennään Ohmun kanssa sinne sitten luomaan yleistä sekasortoa ja paheksuntaa. ':) No ei vaines, nyt olen itseasiassa melko luottavaisin mielin lähdössä, kun Ohmu on niin hienosti kuunnellut minua ja muutenkin ollut jotenkin paljon vastaanottavaisemmalla tuulella lähiaikoina. Lenkit on mennyt todella hyvin, luoksetulojen kanssa ei ole mitään ongelmia ja korvat on tainnut vihdoin löytyä! Mutta tasan viikon päästä meidän reissu alkaa, ensin mennään junalla Ouluun, siitä lähdetään Saariselälle autolla, jossa yövymme jonkinmoisessa mökkeröisessä. Ohmun testipäivä on onneksi vasta sunnuntaina, ehdin siis stressata ja hermoilla siihen asti, kun perjantaista pitäen aidan luona seisoskellaan. Nyt on junaliputkin ostettu, niin ei oikein voi muuta tehdä kuin odotella ensi viikkoa. Ja Oon kasvikselle vielä isot kiitokset pilkkihaalarien lainasta! :D

Kide taasen saa odotella vielä vuoden noita poropaimennuksia, mutta näyttelyihin kyllä ollaan päätymässä. Kuukauden päästä mennään nyt kolmannen kerran lyhyen ajan sisällä pohjoista päin, Pelloon erkkareihin. Keväämmällä onkin sitten Tampereella KV:t ja mahdollisesti vielä Helsingissä yhdet näyttelyt. Muut harrastusjutut, kisat sun muut saa kyllä sitten jäädäkin tältä keväältä. Syksymmällä voi sitten katsoa molempien poikien kanssa uusia näyttelyjä ja jos ylittäisi Ohmun kanssa sen kisakynnyksen tokossa. 

Meillä on nyt treenailut olleet vähän vähemmällä, ollaan lähinnä vain lenkkeilty. Agi on tauolla, koska tässä kuussa ei vain yksinkertaisesti ollut aikaa käydä treeneissä. Asuntoahan meillä ei vielä Tampereella ole, mutta heti, kun sinne päästään muuttamaan toivottavasti voidaan samantien jatkaa myöskin agitreenejä poikien kanssa. Tottistelua olen Ohmun kanssa tehnyt melko vähän, olen yrittänyt löytää itsestäni ja koirasta sitä oikeaa ja parasta virettä millä treenata. Viimeisimmät treenailut on kuitenkin menneet todella hyvin, eli kai se vire pikkuhiljaa löytyy! :)

Kide täytti viime kuun puolessa välissä vuoden, ja sen kyllä alkaa käytöksestä huomaamaan. Maailman helpoin koira ei ole enää kuin vaan helppo koira. Pientä murkkuilua selvästi huomattavissa, herran mielestä luoksetuloja voi kyllä kuunnella, mutta totella sellaisella pienellä viiveellä. Muuten ei kyllä kamalasti huomaa mitään eroa, toisin kuin aikanaan Ohmun murkkuilussa. Kide ei myöskään pyri kiipimään Ohmun yli, joten poikien välit on pysyneet todella hyvinä ja selkeinä. Noin yleisesti ottaen meillä menee oikein mukavasti, tässä vain elellään päivä kerrallaan ja toivotaan, että päästäisiin sinne omaan kotiin. Sitä odotellessa! :)

Loppuun kuvia Rovaniemen reissulta.

Mun miehet jäällä :)

Minä ja meidän perheen koirat, etualalla Ziggy, takana Kide ja oikeassa laidassa Ohmu

Ja mun miehet jälleen :)

Kide ja Ohmu posettivat mökin edessä

Yleistä häsellystä

 

Ja vielä naamakuvat, ensin Kide


Sitten Ohmu


Seuraavan kerran palaillaan asiaan, kun poromaimennus on käytynä ja ollaan ehkä jopa päästy kotiin sieltä Ompan kanssa. :D Näihin kuviin ja tunnelmiin onkin hyvä lopettaa tällä kertaa. :)