On ollut kamalaa kiirettä pari viikkoa, ettei ole ehtinyt hengähtää ja päivitellä tätä blogia. Kiden kanssa ollaan treenailtu näyttelyjuttuja, agilityä ja yleistä hömpsötystä, käyty mätsärissä ja Tampereen Kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Ohmun kanssa ollaan treenailtu lähinnä agia ja tokoa, tositarkoituksella toki. ;)

9. toukokuuta oli Hakametsässä Match show, johon menin hieman extempore Kiden kanssa, hakemaan kokemusta tulevaa näyttelykoitosta varten. Kide käyttäytyi suhteellisen hyvin kehän ulkopuolella, mutta sisällä ei sitten yhtään. Ei tahtonut antaa katsoa hampaita tai rakennetta ja ravasikin miten sattui (lue: laukkasi ja pomppi). Seisomisestakaan tahtonut mitään tulla, paitsi sitten ihan lopussa. Saatiin siis sininen nauha eikä sijoituttu, mutta ihan ymmärrettävää, ei tuo oikein tahtonut toimia.

Sunnuntaina 13. toukokuuta sitten olikin Tampereen KV:t. Menin sinne hälläväliä-asenteella mätsäreiden jälkeen, kunhan nyt H tulisi edes käteen. Kide yllättikin sitten minut täysin! Herra ravasi hienosti, seisoi hienosti ja antoi tuomarin katsoa hampaat, kivekset ja muutenkin käpälöidä. Tulokseksi meille tuli JUN EH / JUK 4! o/ Siinä sai kyllä olla ylpeä pienestä Kikestä. :) Ja vaikka manasin etukäteen, että kuitenkin sieltä tulee kaikki mahdolliset taudit tuliaisina on koirat tähän mennessä pysyneet terveinä. *koputtaa puuta*

Tässä Kiden näyttelyarvostelu:
"Musta merkein. Lähellä keskikokoa. Mittasuhteiltaan oikea. Vielä hieman kapea pää ja kookkaat korvat. Sopivan pitkä ja täyteläinen runko. Kevyehkö raajaluusto. Löysyyttä eturaajoissa. Hyvä turkki. Hieman korkealla kannettu häntä. Hyvä luonne ja liike."
Tuomarina Hannu Talvi.  

Meillä on nyt ollut muutaman viikon agilitytreenitauko ikäväkseni. Hirveä treenihinku, etenkin eilisen jälkeen, kun kävin katsomassa kisoja. Haluan vielä joku päivä kisata tuossa lajissa koirieni kanssa. :) Ollaankin kotona treenattu mitä nyt ollaan voitu treenata, eli jotain ohjauskuvioita, rengasta, kontakteja ja kiertämistä lähinnä. Tokossa tulee treenattua odottamista sen verran, että sen voi liittää noihin treenauksiin melkein. On kyllä kamala halu päästä taas kentälle harrastamaan noiden kanssa aksaa, jospa sitä mahdollisimman nopeasti pääsisi. Muuten ilmoittautuisin vaikka heti jollekin kurssille, mutta autottomuus ja ajokortittomuus hankaloittaa. :< Pitäisi löytää siis joku treenikaveri jakamaan auton ja kulut. 

Tokossa ollaan Ohmun kanssa edistytty pikkuhiljaa. Yhä tuo haukkuu turhautumistaan ja innostumistaan, mutta tämän päivän treenien jälkeen jäi kyllä todella hyvä mieli. Siitä se pikkuhiljaa vaan rauhoittuu eikä älämölöä niin paljoa. Viime viikolla minulla oli muistaakseni ainakin kolmet tokotreenit eri ryhmien kanssa, tällä viikolla ollut kahdet. Nyt pitäisi vain panostaa O:n kanssa kamalasti paikkamakuuseen, jätkä on niin intopiukkana, että ei malta pysyä siinä jos lähestyn. Nousee istumaan tai seisomaan, ei lähde kyllä viereisen koiran luokse, mutta ei pysy paikallaankaan. Tätä siis hinkataan nyt kesä. Seuraaminen on suhteellisessa kuosissa, mutta liikkeestä pysähtymistä ja maahan menoa pitää myös hinkata. Pitikin pitää talvella se treenitauko, nyt siitä saa maksaa. Tavoite kuitenkin yhä realistinen, eli syksyksi ALO-kuntoon! Luoksetulot eteen sujuvat yhä hyvin ja O jaksoi tänään keskittyä muhun loistavasti. Kentän ohi kulki ihmisiä ja koirakkoja usein, olisikohan tuo yhdelle koiralle haukkunut ja muita katsoi vain. Minuun kiinnitti kuitenkin eniten huomiota, mikä oli ihan mahtavaa. Treenien päätteeksi otin luoksetulon hieman pilalle menneen paikkamakuun jälkeen. Seisoin treenikavereitteni vieressä ja kutsuin O:n luokseni, hieman testatakseni tuleeko se tosiaan suoraan eteeni vai meneekö moikkaamaan muita. Siihenhän se tulla tupsahti jalkojeni eteen asentoon ja tapitti silmiin. <3 Loistava Omppa. :) Muutenkin treenit mennyt Ohmun kanssa todella hyvin, saa olla ylpeä. :)

Kävinpä tuossa myös ensimmäistä kertaa ikinä hakutreeneissä. Ilman koiria tosin, eli maalimiehenä menin. Oli aivan mahtavaa ja innostus taas uuteen harrastukseen nosti päätään. Tällä hetkellä kuitenkin taitaa lautaseni olla melko täynnä agilityn, tokon ja huomenna alkavan rally-tokon kanssa. Haku saa siis odottaa otollisempia aikoja. :) 

Ja huomenna tosiaan alkaa minulla ja Kidellä rally-tokon alkeiskurssi. Olen ihan älyttömän innostunut tästäkin uudesta harrastuksesta ja oikein palava halu edetä tässä lajissa. Ajattelin, että r-t sopii minun ja Kiden yhteiseksi jutuksi paremmin kuin toko, jossa K paineistuu selvästi. Josko siis tämä olisi parempi hömpsötys meille. Huomenna teoriatunnille, ja sitä seuraavana maanantaina alkaa tositoimet! 

Kävin myös kavereiden kanssa lenkkeilemässä muutamat kerrat tässä viikolla, oli ihanaa huomata, että Ohmu kuuntelee vapaanakin ollessaan minua. Ainakin hetken hömpöteltyään omiaan. :D Ja oli kiva käydä lenkillä maastossa, jossa ei tullut oikeastaan ketään vastaan. Muutenkin maastossa käytyä on tullut aina hyvä mieli, kun koirat toimivat hyvin ja selvästi nauttivat olostaan. Kide etenkin on yhä teineilystään huolimatta aivan ihanan helppo irtipidettävä koira. Ei katoa kauaksi, kuuntelee hyvin (paitsi sen kerran, kun oli liian hehkeä neito mukana.. :p) ja pitää myös silmällä minun liikkeitäni. 

Mutta ei meillä pelkästään ihanaa ja helppoa ole. Kiden yksinolo-ongelmat eivät ole kadonneet minnekään, vaikka ollaan harjoiteltu melkoisesti asiaa. Kävin sitten ostamassa Adaptil-haihduttimen, josko se helpottaisi vähän. Ei minua mikään pieni vinkuminen tai vastaava ärsyttäisi, mutta Kide aivan yksin jäädessään ulvoo ja haukkuu perään. Eikä se lopu nopeasti, vaan voi kestää tuntejakin, etenkin satunnainen haukkuminen ja ulvominen. Piippaaminen jatkuu yhtäjaksoisesti. Ohmun kanssa jäädessään Kide vain piipittää, mutta availee ovia, nappaa tavaroita mitä ei saisi ottaa jostain ihmeellisistä paikoista (kuten vessasta korkealta tasolta minun meikkilaukkuni...) eikä välitä niistä sallituista tavaroista mitä herralle on jätetty... Alkaa olla melko kyrsiintynyt olo tämän ongelman kanssa. 

Yleisesti ottaen meillä menee oikein mukavasti, ei ole kamalan paljoa tylsiä ja hiljaisia päiviä, vaikka olisikin päiviä, ettei mitään treenejä ole. Lepopäivät tietenkin pidetään. :) Lenkkeily koirien kanssa on useimmiten miellyttävää puuhaa, vaikka välillä sitten onkin hermot kireällä kahden keväthuuruisen nuoren miehen kanssa. Ohitusongelmia meillä yhä on, yksinään nuo molemmat menevät, mutta yhdessä onkin eri asia. Kuitenkin näillä mennään ja useimmiten tuntuu, etten päivääkään vaihtaisi pois. :D Eli tänään on taas hyvä fiilis kaiken suhteen. 

Katsellaan taas milloin seuraavan kerran jaksan päivitellä. Loppuun vielä muutamia kuvia. :)

Kide mätsärissä, kuvaajana Riikka A. :)





Kide Tre KV:ssa, kuva Outi P.


K näyttelyssä kehän laidalla angstaamassa, kuva Outi P.


Ohmu nauttimassa kevätauringosta lenkillä


Ja viimeisenä yhteisposetus takapihalla :)