Viime kerrasta onkin taas aikaa. On pitänyt kovin paljon kiirettä, laumaamme tuli sulostuttamaan pieni pentunen, kutsumanimeltään Kide. Siksi ei ole pahemmin ollut aikaa saati jaksamista ylläpitää blogia, hyvin kuitnkin oon saanut foorumeilla ja fb:ssä pidettyä nettielämääni yllä. Koitanpa nyt siis ottaa vahingon takaisin täälläkin. :)

 

Ohmun kanssa ollaan nyt pidetty hieman taukoa treenailussa, lähinnä kaupunkivaihdoksen takia. Olemme heinäkuun alkuun asti Helsingissä, joten agitreenit ovat jääneet siksi aikaa tauolle, tokossa käymme aina ehtiessämme. Ollaan kuitenkin omalla ajallamme tehty vanhojen asioiden kertausta sekä muutamia uusia asioita opeteltu. Etenkin joitain liikkeitä koiratanssista ollaan harjoiteltu ja joitain kerrattu, jalkojen välistä pujottelu luonnistuu jo todella hyvin naksuttimen avulla. Muutenkin Ohmun koulutettavuus tuntuu helpottuneen Kiden tultua. Iso mies selvästi nauttii siitä, kun saa tehdä rauhassa mun kanssa asioita ilman pikkuveikan läsnäoloa. Agissakin ollaan edistytty roimasti, saa olla ylpeä jätkästä. Pitäisi vetää itseään nyt niskasta ja lähteä tekemään jälkeä jonnekin niin saisi Ohmulle kunnon reenit pystyyn.

 

Josko vähän kertoilisin Kidestäkin. Pikkumies on nyt 17-viikkoinen jäpikkä, osoittaa nyt jo Luonnetta sopivalla määrällä. Jos olisi Luonne yhdistettynä Korvattomuuteen, voisi äänensävyni olla aivan toinen. Nyt kuitenkin jätkän motivointi ja minun kanssa tekeminen on ollut käsittämättömän helppoa, tuntuu, että pikkuinen oppii silmänräpäyksessä kaikkea. Luonne näkyy lähinnä leikkiessä, Kide komentaa muita helposti ja käyttää muutenkin ääntään melkoisesti, jos jää alakynteen paineissa niin saattaa pinna napsahtaa poikki. Rauhoittuminen kuitenkin tapahtuu nopeasti, kun käsken pennun luokse ja palkkaan siitä. Muutenkin todella helposti on sujunut irtipitämiset ja uusien asioiden opettelemiset. Tarvitsee vain muutamia toistoja ja jätkä hoksaa mistä kyse.

 

Kiden kanssa olisi tarkoitus päästä agia treenaamaan, kun ikää on tarpeeksi. Ollaan me jo lajiin tutustuttu, samoin tokoa ollaan treenailtu samassa ryhmässä Ohmun kanssa. Näyttelyissäkin tulemme käymään, kun ikää on tarpeeksi ja on sopiva paikka ja aika. Ainakin lokakuussa vien molemmat pojat lappalaisten syysnäyttelyyn, mahdollisesti otan mukaan myös vanhempieni Ziggyn. Nakitan kyllä tähänkin näyttelyyn kaverini mukaan Ohmua esittelemään, jätkä onkin lokakuussa jo niin iso, että pääsee avo-luokkaan! Kide menee pennuissa ja Z-mies menisi junnuihin. Saa nyt nähdä millä kokoonpanolla sinne menen.

 

Elämäni onkin nykyään hyvin pitkälti koirallista, ei sitä paljoa ehdi muuta puuhailla kuin mennä näiden haukkujen kanssa. Mitä olenkin toivonut. :) Elokuussa tuleekin paljon muutoksia elämään, avomies lähtee vuodeksi vaihto-opiskelemaan naapurimaahan Ruotsiin, itse jään tekemään opiskeluja loppuun Tampereelle. Katsoo jos vuodenvaihteessa saisi paperit kouraan, vasta-ainetestit koirille sekä passit, ja lähtisin itsekin Ruottiin koirien kanssa. Katsoo nyt.

 

Tällä hetkellä kyllä hieman harmittaa, sillä teloin polveni ollessani Ohmun kanssa pyöräilemässä. Uusi liikkumismuoto, josta olen nauttinut suuresti toissapäivään asti. :D Aion jatkaa kuitenkin polven tervehtymisen jälkeen, kunhan pääsen siihen asti. Nyt koitan olla toipilaana, joka ei kyllä tunnu luonnistuvan. Koko ajan tekee mieli päästä koirien kanssa tekemään ja menemään, kerran päivässä olenkin Kiden kanssa mennyt pellolle treenailemaan ja remuamaan. Ohmua en pysty sauvalla klenkaten viedä lenkeille, mutta onneksi täällä vanhempieni luona on piha, jolla pystyn edes treenaamaan jätkän kanssa. :) Ja onneksi on avokki, joka suostuu viemään Ohmista lenkeille. :D

 

Josko tässä kesän aikana saisin päivitettyä useamminkin tätä blogiani. :)