Yritetääs siis uudelleen, ehkä. Lyhykäisyydessään; Kiden kanssa käyty rallytokossa kaksi kisastarttia tuloksena kesk. HYL, Ohmun kanssa vain treenailtu tottista ja molempien kanssa aksailtu säännöllisen epäsäännöllisesti. Kesä on ollut hyvin aktiivinen noin kaverien kanssa kuin koirien kanssa hömpöttelyissäkin. Ei ole paljoa tullut edes muistettua tätä blogia, etenkin, kun tänne tuli tuo kuvahäsä niin into katosi eikä jaksanut alkaa säätämään mitään.
Kiden kanssa olisi tarkoitus kahden viikon päästä mennä loistamaan Laukaalle erkkareihin, saa nähdä mitä sieltä sitten tuodaan kotiin. Kiva myös nähdä muita I.-kasvatteja! Ohmu pääseekin siinä sitten kaverilleni hoitoon siksi päiväksi, ei jaksa herraa ottaa turhaan sinne mukaan, kun päiväreissulle vaan olen menossa. Joulukuussa olisikin sitten luonnetestiä mihin haluaisin Ohmun saada mahdutettua. Lähipäivinä olisi myös Tampereella ryhmänäyttely, jonne olisi Kiden kanssa tarkoitus mennä, samoin Helsingissä Messarissa V&W-näyttelyt. Pitäisi myös molempien jätkien silmät tarkistuttaa vielä tämän vuoden aikana. Ensi keväänä sitten olisikin Kiken aika mennä lonkka- ja kyynäräkuvauksiin.
Mitähän tässä sitten muuta. Aika samanlaisena meidän yhteiselo on jatkunut, pojat tulee yhä hyvin toimeen eikä ole mitään kähinöitä ollut vähään aikaan. Joku kuukausi sitten minun ollessa pois kotoa nuo olivat tapelleet E:n ollessa suihkussa ja tuloksena Kidelle turvonnut poski ja Ohmulla reikä kuonossa. Sen jälkeen kuitenkin Hunnit ovat olleet taas paita ja peppu. Enkä ole huomannut mitään kiipeily- /dominointiyrityksiä Kiden suunnalta ja Ohmukin käyttäytyy hyvin Kideä kohtaan. Eli oletan kaiken olevan hyvin Hunnilandiassa.
Itsellä vain vähän pukkaisi pentukuumetta, taas. Tai vielä. Eipä tästä taida eroon päästä millään. >_> Mutta onneksi sitä järkeäkin on vielä päässä, eli kolmatta ei meidän talouteen vähään aikaan ole tulossa. Ja toisaalta itsellä on niitä toiveita sen seuraavan koiran suhteen, eli kyllä tässä pakollakin joutuu odottamaan - eihän nuo pentueet vielä ole varmaan edes pilkkeenä kenenkään muun kuin minun silmäkulmassa. Joku kaunis päivä kuitenkin kolmas pieni poronen tänne mahtuisi minusta, E:n mielestä ei. Onneksi on aikaa ylipuhumiseen, heh.
Meillä onkin taas muutto edessä. Juuri, kun Kiden yksinolohuutamiset on vähentynyyt huomattavasti... Pääseepä aloittamaan iloisesti alusta sitten sen rumban.
Josko seuraavassa kirjoituksessa olisi taas enemmän ajatusta ja järkeä, tämä oli vähän tällainen aivo-oksennus. Laitetaan nyt loppuun muutama syksykuva pojista.
Ekana Kide
Sitten Ohmu
Ja kummatkin
Kommentit