sunnuntai, 7. lokakuu 2012

Hiljaiselon loppu - ko?

Ha, olin juuri kirjoittanut pitkän sepostuksen meidän kesästä ja syksystä, mutta enköhän tietenkin mennyt hävittämään sen kaiken bittiavaruuteen! >___>

Yritetääs siis uudelleen, ehkä. Lyhykäisyydessään; Kiden kanssa käyty rallytokossa kaksi kisastarttia tuloksena kesk. HYL, Ohmun kanssa vain treenailtu tottista ja molempien kanssa aksailtu säännöllisen epäsäännöllisesti. Kesä on ollut hyvin aktiivinen noin kaverien kanssa kuin koirien kanssa hömpöttelyissäkin. Ei ole paljoa tullut edes muistettua tätä blogia, etenkin, kun tänne tuli tuo kuvahäsä niin into katosi eikä jaksanut alkaa säätämään mitään. 

Kiden kanssa olisi tarkoitus kahden viikon päästä mennä loistamaan Laukaalle erkkareihin, saa nähdä mitä sieltä sitten tuodaan kotiin. Kiva myös nähdä muita I.-kasvatteja! Ohmu pääseekin siinä sitten kaverilleni hoitoon siksi päiväksi, ei jaksa herraa ottaa turhaan sinne mukaan, kun päiväreissulle vaan olen menossa. Joulukuussa olisikin sitten luonnetestiä mihin haluaisin Ohmun saada mahdutettua. Lähipäivinä olisi myös Tampereella ryhmänäyttely, jonne olisi Kiden kanssa tarkoitus mennä, samoin Helsingissä Messarissa V&W-näyttelyt. Pitäisi myös molempien jätkien silmät tarkistuttaa vielä tämän vuoden aikana. Ensi keväänä sitten olisikin Kiken aika mennä lonkka- ja kyynäräkuvauksiin. 

Mitähän tässä sitten muuta. Aika samanlaisena meidän yhteiselo on jatkunut, pojat tulee yhä hyvin toimeen eikä ole mitään kähinöitä ollut vähään aikaan. Joku kuukausi sitten minun ollessa pois kotoa nuo olivat tapelleet E:n ollessa suihkussa ja tuloksena Kidelle turvonnut poski ja Ohmulla reikä kuonossa. Sen jälkeen kuitenkin Hunnit ovat olleet taas paita ja peppu. Enkä ole huomannut mitään kiipeily- /dominointiyrityksiä Kiden suunnalta ja Ohmukin käyttäytyy hyvin Kideä kohtaan. Eli oletan kaiken olevan hyvin Hunnilandiassa.

Itsellä vain vähän pukkaisi pentukuumetta, taas. Tai vielä. Eipä tästä taida eroon päästä millään. >_> Mutta onneksi sitä järkeäkin on vielä päässä, eli kolmatta ei meidän talouteen vähään aikaan ole tulossa. Ja toisaalta itsellä on niitä toiveita sen seuraavan koiran suhteen, eli kyllä tässä pakollakin joutuu odottamaan - eihän nuo pentueet vielä ole varmaan edes pilkkeenä kenenkään muun kuin minun silmäkulmassa. Joku kaunis päivä kuitenkin kolmas pieni poronen tänne mahtuisi minusta, E:n mielestä ei. Onneksi on aikaa ylipuhumiseen, heh. 

Meillä onkin taas muutto edessä. Juuri, kun Kiden yksinolohuutamiset on vähentynyyt huomattavasti... Pääseepä aloittamaan iloisesti alusta sitten sen rumban. 

Josko seuraavassa kirjoituksessa olisi taas enemmän ajatusta ja järkeä, tämä oli vähän tällainen aivo-oksennus. Laitetaan nyt loppuun muutama syksykuva pojista. 
Ekana Kide



Sitten Ohmu



Ja kummatkin

sunnuntai, 20. toukokuu 2012

Puuha-ajat

 On ollut kamalaa kiirettä pari viikkoa, ettei ole ehtinyt hengähtää ja päivitellä tätä blogia. Kiden kanssa ollaan treenailtu näyttelyjuttuja, agilityä ja yleistä hömpsötystä, käyty mätsärissä ja Tampereen Kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Ohmun kanssa ollaan treenailtu lähinnä agia ja tokoa, tositarkoituksella toki. ;)

9. toukokuuta oli Hakametsässä Match show, johon menin hieman extempore Kiden kanssa, hakemaan kokemusta tulevaa näyttelykoitosta varten. Kide käyttäytyi suhteellisen hyvin kehän ulkopuolella, mutta sisällä ei sitten yhtään. Ei tahtonut antaa katsoa hampaita tai rakennetta ja ravasikin miten sattui (lue: laukkasi ja pomppi). Seisomisestakaan tahtonut mitään tulla, paitsi sitten ihan lopussa. Saatiin siis sininen nauha eikä sijoituttu, mutta ihan ymmärrettävää, ei tuo oikein tahtonut toimia.

Sunnuntaina 13. toukokuuta sitten olikin Tampereen KV:t. Menin sinne hälläväliä-asenteella mätsäreiden jälkeen, kunhan nyt H tulisi edes käteen. Kide yllättikin sitten minut täysin! Herra ravasi hienosti, seisoi hienosti ja antoi tuomarin katsoa hampaat, kivekset ja muutenkin käpälöidä. Tulokseksi meille tuli JUN EH / JUK 4! o/ Siinä sai kyllä olla ylpeä pienestä Kikestä. :) Ja vaikka manasin etukäteen, että kuitenkin sieltä tulee kaikki mahdolliset taudit tuliaisina on koirat tähän mennessä pysyneet terveinä. *koputtaa puuta*

Tässä Kiden näyttelyarvostelu:
"Musta merkein. Lähellä keskikokoa. Mittasuhteiltaan oikea. Vielä hieman kapea pää ja kookkaat korvat. Sopivan pitkä ja täyteläinen runko. Kevyehkö raajaluusto. Löysyyttä eturaajoissa. Hyvä turkki. Hieman korkealla kannettu häntä. Hyvä luonne ja liike."
Tuomarina Hannu Talvi.  

Meillä on nyt ollut muutaman viikon agilitytreenitauko ikäväkseni. Hirveä treenihinku, etenkin eilisen jälkeen, kun kävin katsomassa kisoja. Haluan vielä joku päivä kisata tuossa lajissa koirieni kanssa. :) Ollaankin kotona treenattu mitä nyt ollaan voitu treenata, eli jotain ohjauskuvioita, rengasta, kontakteja ja kiertämistä lähinnä. Tokossa tulee treenattua odottamista sen verran, että sen voi liittää noihin treenauksiin melkein. On kyllä kamala halu päästä taas kentälle harrastamaan noiden kanssa aksaa, jospa sitä mahdollisimman nopeasti pääsisi. Muuten ilmoittautuisin vaikka heti jollekin kurssille, mutta autottomuus ja ajokortittomuus hankaloittaa. :< Pitäisi löytää siis joku treenikaveri jakamaan auton ja kulut. 

Tokossa ollaan Ohmun kanssa edistytty pikkuhiljaa. Yhä tuo haukkuu turhautumistaan ja innostumistaan, mutta tämän päivän treenien jälkeen jäi kyllä todella hyvä mieli. Siitä se pikkuhiljaa vaan rauhoittuu eikä älämölöä niin paljoa. Viime viikolla minulla oli muistaakseni ainakin kolmet tokotreenit eri ryhmien kanssa, tällä viikolla ollut kahdet. Nyt pitäisi vain panostaa O:n kanssa kamalasti paikkamakuuseen, jätkä on niin intopiukkana, että ei malta pysyä siinä jos lähestyn. Nousee istumaan tai seisomaan, ei lähde kyllä viereisen koiran luokse, mutta ei pysy paikallaankaan. Tätä siis hinkataan nyt kesä. Seuraaminen on suhteellisessa kuosissa, mutta liikkeestä pysähtymistä ja maahan menoa pitää myös hinkata. Pitikin pitää talvella se treenitauko, nyt siitä saa maksaa. Tavoite kuitenkin yhä realistinen, eli syksyksi ALO-kuntoon! Luoksetulot eteen sujuvat yhä hyvin ja O jaksoi tänään keskittyä muhun loistavasti. Kentän ohi kulki ihmisiä ja koirakkoja usein, olisikohan tuo yhdelle koiralle haukkunut ja muita katsoi vain. Minuun kiinnitti kuitenkin eniten huomiota, mikä oli ihan mahtavaa. Treenien päätteeksi otin luoksetulon hieman pilalle menneen paikkamakuun jälkeen. Seisoin treenikavereitteni vieressä ja kutsuin O:n luokseni, hieman testatakseni tuleeko se tosiaan suoraan eteeni vai meneekö moikkaamaan muita. Siihenhän se tulla tupsahti jalkojeni eteen asentoon ja tapitti silmiin. <3 Loistava Omppa. :) Muutenkin treenit mennyt Ohmun kanssa todella hyvin, saa olla ylpeä. :)

Kävinpä tuossa myös ensimmäistä kertaa ikinä hakutreeneissä. Ilman koiria tosin, eli maalimiehenä menin. Oli aivan mahtavaa ja innostus taas uuteen harrastukseen nosti päätään. Tällä hetkellä kuitenkin taitaa lautaseni olla melko täynnä agilityn, tokon ja huomenna alkavan rally-tokon kanssa. Haku saa siis odottaa otollisempia aikoja. :) 

Ja huomenna tosiaan alkaa minulla ja Kidellä rally-tokon alkeiskurssi. Olen ihan älyttömän innostunut tästäkin uudesta harrastuksesta ja oikein palava halu edetä tässä lajissa. Ajattelin, että r-t sopii minun ja Kiden yhteiseksi jutuksi paremmin kuin toko, jossa K paineistuu selvästi. Josko siis tämä olisi parempi hömpsötys meille. Huomenna teoriatunnille, ja sitä seuraavana maanantaina alkaa tositoimet! 

Kävin myös kavereiden kanssa lenkkeilemässä muutamat kerrat tässä viikolla, oli ihanaa huomata, että Ohmu kuuntelee vapaanakin ollessaan minua. Ainakin hetken hömpöteltyään omiaan. :D Ja oli kiva käydä lenkillä maastossa, jossa ei tullut oikeastaan ketään vastaan. Muutenkin maastossa käytyä on tullut aina hyvä mieli, kun koirat toimivat hyvin ja selvästi nauttivat olostaan. Kide etenkin on yhä teineilystään huolimatta aivan ihanan helppo irtipidettävä koira. Ei katoa kauaksi, kuuntelee hyvin (paitsi sen kerran, kun oli liian hehkeä neito mukana.. :p) ja pitää myös silmällä minun liikkeitäni. 

Mutta ei meillä pelkästään ihanaa ja helppoa ole. Kiden yksinolo-ongelmat eivät ole kadonneet minnekään, vaikka ollaan harjoiteltu melkoisesti asiaa. Kävin sitten ostamassa Adaptil-haihduttimen, josko se helpottaisi vähän. Ei minua mikään pieni vinkuminen tai vastaava ärsyttäisi, mutta Kide aivan yksin jäädessään ulvoo ja haukkuu perään. Eikä se lopu nopeasti, vaan voi kestää tuntejakin, etenkin satunnainen haukkuminen ja ulvominen. Piippaaminen jatkuu yhtäjaksoisesti. Ohmun kanssa jäädessään Kide vain piipittää, mutta availee ovia, nappaa tavaroita mitä ei saisi ottaa jostain ihmeellisistä paikoista (kuten vessasta korkealta tasolta minun meikkilaukkuni...) eikä välitä niistä sallituista tavaroista mitä herralle on jätetty... Alkaa olla melko kyrsiintynyt olo tämän ongelman kanssa. 

Yleisesti ottaen meillä menee oikein mukavasti, ei ole kamalan paljoa tylsiä ja hiljaisia päiviä, vaikka olisikin päiviä, ettei mitään treenejä ole. Lepopäivät tietenkin pidetään. :) Lenkkeily koirien kanssa on useimmiten miellyttävää puuhaa, vaikka välillä sitten onkin hermot kireällä kahden keväthuuruisen nuoren miehen kanssa. Ohitusongelmia meillä yhä on, yksinään nuo molemmat menevät, mutta yhdessä onkin eri asia. Kuitenkin näillä mennään ja useimmiten tuntuu, etten päivääkään vaihtaisi pois. :D Eli tänään on taas hyvä fiilis kaiken suhteen. 

Katsellaan taas milloin seuraavan kerran jaksan päivitellä. Loppuun vielä muutamia kuvia. :)

Kide mätsärissä, kuvaajana Riikka A. :)





Kide Tre KV:ssa, kuva Outi P.


K näyttelyssä kehän laidalla angstaamassa, kuva Outi P.


Ohmu nauttimassa kevätauringosta lenkillä


Ja viimeisenä yhteisposetus takapihalla :)

sunnuntai, 29. huhtikuu 2012

Treeniä, treeniä

Kyllä tässä netissä surffailusta on joskus hyötyäkin, huomasin tällä viikolla, että Peten koiratarvikkeessa on kevythäkki ale! Ja eikun pojille uutta häkkiä tilaukseen, pääsee taas molempien kanssa käymään agitreeneissä ja onhan se itselle ja koirillekin miellyttävämpää, kun on jokin paikka mihin ne saa rauhoittumaan. Ja ei väri miehiä pahenna, eli herrat saa kauniin pinkin häkin itselleen. :)

Tämän viikon agitreeneissä kävin vain Kiden kanssa, Ohmu sai jäädä kotia rentoutumaan. Pakko kyllä sanoa, että Ki on hyvin pätevä otus, ei paljoa olla kuitenkaan kontaktia treenailtu, mutta se alkaa jo hoksaamaan asian. Kotona ollaan myös treenailtu ja edistyy hyvin! Myös rengasta ollaan harjoiteltu, kun sellainen kotiin saatiin mukaan aiemmin. Kide selvästi välillä on sitä mieltä, että kiertäminen olisi kivempaa kuin itse esteiden tekeminen, mutta targetin laittaminen helpottaa kummasti. :D Tehtiin myös hyppytekniikkaa ja Kide alkaa siinäkin kehittymään. Alastulossa kuitenkin yhä sellaista töksähtävyyttä, mutta jos siihen puuttuisi sitten vaikka ensi viikolla mahdollisuuksien mukaan. Suurinosa treeneistä tehtiin häiriössä, eli samaan aikaan kentällä oli yksi tai kaksi muuta koiraa. Ja meidän ryhmässähän on yksi narttu ja viisi urosta. :D Hienosti jaksoi Kike keskittyä ja hoitaa hommat kotiin. Keinuun tutustuttiin myös, taisi olla toinen tai kolmas kerta sillä esteellä. Ensin selvästi vähän jännitti kolinaa, mutta nopeasti nakin voimalla päästiin jännäämisestä yli. Myöskin keppejä mentiin taas, tosin tällä kertaa kuuden pätkässä. En mä voi mitään muuta tuosta koirasta sanoa, kuin, että on se taitava. :D Treenien lopuksi tehtiin pientä ratapätkää; hyppy, putki, hyppy, pituus, hyppy. Ja kyllä tuo jaksaa ja tykkää tehdä tuota, pituuttakin mentiin muistini mukaan ensimmäistä kertaa ja siitä vaan hypättiin hienosti yli. Ensi viikon treenejä taas innolla odottaen! :) Ohmukin mukaan ensi viikoksi.

Ohmun kanssa taas käytiin tänään antamassa häiriötä naapurin koirakoille. :) Mentiin ensin pieni lenkki ja herra kyllä jaksoi keskittyä hommaan. Itse treenitilanne oli hyvinkin rauhallinen, seisottiin vaan paikallaan ja O sai rauhoittua ja keskittyä minuun. Välillä piti vähän turhautumistaan huudella ja välillä tehtiin pieniä temppuja, kuten sivulle tuloa, maahan menoa ja sen sellaista. Jossain vaiheessa laitoin herran sitten tolppakoiraksi, eli siihenkin vain rauhoittumaan ja paikallaan olemaan. Käveltiin kotiin sitten pienen mutkan kautta kaverikoirien kanssa ja yksi ohituskin saatiin siihen, joka meni jopa yllättävän rauhallisesti! Tästä tämä tokotreenailu taas lähtee. :)

Eilen innostuin ja ilmoitin Kiden rally-toko kurssille, joka alkaa tuossa 21.5. :) Kurssintarjoajan sivuilta huomasin, että olisi myös tokokursseja kesällä alkamassa, mihin voisin Ohmusen kanssa mennä... Keksisi vielä, että mille tasolle me kuulutaan, sekin riippuu niin paljon Ohmun viretasosta sillä hetkellä. :D Mutta joko jatko- tai alokurssi olisi varmaan kyseessä.

Käytiin tänään poikien kanssa metsälenkillä ja herrat oli mulla juoksuvyössä kiinni. Oli niin nätti ilma, että nappasin kamerankin lenkille mukaan, joten heitetäänpä tähän muutamia kuvia tältä päivältä.



Ohmu Nälkälapsi, jätkä on kuitenkin alkanut jopa syömään nyt kunnolla! Josko se massa tulisi sieltä vihdoinkin. :)


Kike mukamas poseerasi


Ja aiemmin tällä viikolla napattu kuva pojista. :)


Ensi viikon ohjelmassa olisi sitten agia, tokoa kahtena eri päivänä ja nyt, kun sain liinan tänne niin myös metsään menemistä poikien kanssa. Emännällä itsellään olisi ohjelmassa opinnäytetyön tekemistä ja takapihan laittamista kuosiin. :) Yllättävää kyllä, nautin tästä keväästä, vaikka olen enemmän syksy ihminen. On se vaan muksaa, kun lumet katoaa ja alkaa tulla kuivaa ja lämmintä. Ainoa miinus on hiekka, jota meidän kämppä on täynnä. :D Mutta näillä mennään kohti uusia haasteita. :)

torstai, 19. huhtikuu 2012

Paimennusta, näyttelyitä ja harrastuksia!

Taas on aika napata itseään niskasta kiinni ja päivittää vähän tänne kuulumisia. Olen niin ahkera, mutta nyt on ollut kyllä ihan hyvä syykin! Muutettiin avokin ja koirien kanssa melkein vuoden Helsingissä asumisen jälkeen takaisin Tampereelle, mukavan kokoiseen kerrostalokaksioon. Meillä on oma piha, ei rappukäytävää, eli oma sisäänkäynti ja mukavan hiljaiset naapurit. Me sitten enemmän varmaan tuodaan sitä melua tänne, kun Ohmun vahtivietti on melkoisessa huudossa nyt ja Kide ei oikein yksinoloista diggaa. Hiljaa kuitenkin hyvä tulee, Ohmulle oon melko hyvin saanut muistutettua, että kaikesta ei tarvitse huomauttaa ja Kiden kanssa yksinolot etenee hitaasti, mutta varmasti.

On siis kaikkea jännää tässä tapahtunut, Ohmun kanssa käytiin 9.-11.3 poropaimennustapahtumassa Vuotsossa. Majoitus meillä oli loistavalla porukalla Saariselässä Savottakämpillä. Ohmu sai hehkeää naisseuraa Riemusta, eli Kiden siskosta ja Kiirasta, eli Kiden isotädistä. Oltiin koko viikonloppu paikanpäällä katsomassa menoa ja meininkiä, Ohmun vuoro porojen kanssa oli kuitenkin vasta sunnuntaina. Ehdittiin hyvin tutustua paikkaan ja nähdä millaista se meno siellä aidassa on sitten noiden testissä olijoiden kanssa. Oli kuitenkin todella paljon perhosia vatsassa, minulla nimittäin. Ohmu oli vaan ihan "JEEEEEEE". Hienosti herra noin yleisesti ottaen käyttäytyi paikalla, paitsi pääsi kaverin ottaessa omat koiransa autosta karkaamaan yhden uroksen päälle. Välikohtauksessa ei kuitenkaan käynyt kuinkaan, onneksi, kummallekaan osapuolelle. Ikävä vain, että tämä kävi sunnuntaina ja vähän ennen Ohmun vuoroa aidassa. 

Itse testihän meni seuraavasti; ensin mentiin liekaporolle ja tuomarit käskivät ottamaan koiran irti hihnasta ja päästämään vapaana tutkimaan poroa. Ohmu meni ensin nuuskuttelemaan vähän huudeja ja sen jälkeen meni poron luokse. Kiinnostui selvästi ja taisi sieltä muutama haukkukin kuulua. Luokse ei meinannut heti tulla, mutta, kun lähdin menemään kohti aitaa niin sieltä tultiin melkoista vauhtia äiskän luokse. Hienosti siis tässä vaiheessa vielä! Sitten testissä Ohmulla oli 4-5 poroa (en muista enää tarkkaa määrää), joista ei ensin heti syttynyt. Päästin Ohmun irti hihnasta ja käskin pysyä vierellä, tämä meni melko hyvin vielä. Käskystä ei kuitenkaan lähtenyt ajamaan vaan nuuskutteli ympäriinsä ja oli kuin mitään poroja ei olisi siellä aidassa ollutkaan. Kun O viimein porot hoksasi niin löytyi vauhtia ja piti porot kasassa hienosti. Korvat vaan jäivät jonnekin ja luoksetulokäskyjä ei totellut. Minun väliinmenotkaan eivät onnistuneet, jätkä aavisti mitä yritin ja kiersi minut ja jatkoi porojen perässä menemistä. Ajoi porot pois aidasta ja tuli sen jälkeen sitten luokse, tyyli oli: "neiti ottaa siellä ihan rauhassa, mä hoidan tämän!". Hylättyhän sieltä tuli, mutta sanoisin, että oli hyvä hylätty. Kuitenkin selvästi syttyi poroista, oli vain meidän välisestä yhteistyöstä kiinni nyt tämä. Ensi tai sitä seuraavana vuonna uusi yritys! :) Muuton takia olen onnistunut laittamaan jonnekin varmaan talteen Ohmun arvioinnin, mutta muistinvaraisesti siinä luki suurinpiirtein näin:

Ei voi sanoa paimentaako vai jahtaako
Hyvä haukku
Lisää tottelevaisuutta

Ohmun kasvattajan kuvaama video paimennuksesta:
www.youtube.com/watch

Kiden kanssa olikin sitten 1.4 Pellon Erikoisnäyttelyt. Kike käyttäytyi oikein mallikkaasti vaikka välillä piti vähän yrittää ärhennellä enopuolelle Hukalle. Seura oli mitä mainion ja oli erittäin miellyttävä reissu. :) Paikka oli miellyttävä, oli hyvin käyttäytyviä koiria ja mukavaa juttuseuraa kehän laidalla. Oli myös kiva nähdä uusia koiratuttavuuksia.

Tässä Kiden arvostelu:

ylärajalla oleva hieman kokoonsa nähden kevyt luusto, hyvä pää hieman kookkaat korvat, vielä kovin löysät kyynärpäät, riittävät takakulmaukset mutta lyhyt ja liian laskeva lantio, hieman lyhyt karva. liikkuu löysästi edestä, maa-ahtaasti lyhyellä askeleella takaa. toivottavasti ei enää kasva.
Rodunomainen lähestyttäessä. Koko 52 cm.
JUN H

Tuomari Marja Talvitie

Lisäilen kuvia, kun niitä jostain saan. Itselläni ei kameraa mukana ollut ja siellä kehässä itse juostessa muutenkin hankala kuvata. :D

Käytiin näyttelyn yhteydessä kurkkaamassa myös poroja läheisellä aidalla. Koirat saivat mennä muutaman poron perässä pitkässä liinassa, josta omistaja piti kiinni ellei toisin käsketty. Kide syttyi selvästi poroista ja lähti niiden perässä. Aidassa ollut poromies totesi, että Kiden suoritus olisi ollut muuten täydellinen, mutta K ei haukkunut ollenkaan. Ensi kevättalvella Kiden kanssa ehdottomasti mennään paimennukseen jos paikkoja on!
 :) Oli kiva huomata, että ne korvat säilyivät hyvin siinä tilanteessa, vaikka ikää on vain hieman yli sen vuoden. Oli kyllä raskasta omistajalle mennä siellä pehmeässä hangessa koiran perässä. :D

Ollaan päästy nyt jätkien kanssa jatkamaan Treelle muuton jälkeen taas agilityä ja tokoa. Ohmun kanssa käyty yksissä toko- ja agitreeneissä, Kiden kanssa kaksissa agilitytreeneissä. Uutena ollaan treenattu Kiden kanssa keppejä ja viime kerralla meni aitojen avulla kaikki kepit putkeen hienosti! Ohmukin selvästi muisti mistä tässä hommassa oikein on kyse ja jaksoi hyvin keskittyä. :) Tosi hyvä fiilis jäi. Ikävä vaan kyytihommien takia en joka kerta pääse molempien koirien kanssa treeneihin, mutta ehkä tämä nyt tästä pikkuhiljaa. Jos vaikka vihdoin ja viimein hankkisi sen ajokortin. :p Tokotreenit meni Ohmun kanssa yllättävän hyvin ottaen huomioon miten pitkällä tauolla ollaan oltu! Puoli tuntia herra jaksoi tahkota pienien taukojen kera, sen jälkeen hengattiin vaan paikallamme jonkin aikaa. Pienellä muistuttelulla liikkeistä ehkä päästään oikeasti ALO-kuntoon syksyksi. Tästä tämä lähtee. 

Saatiin kotitehtäviksi nyt agista renkaan ja kontaktien harjoittelun. Kontaktit jostain syystä vähän unohtuneet ja tänään treenattiin vähän poikien kanssa. Oli tarkoitus kuvatakin treenit, mutta unohdin ottaa kameran ja laiskuus iski sitten. :p Kike melko nopeasti hoksasi 2on-2off-tyylillä mistä tässä taas olikaan kyse. Kyllähän me sitä ollaan treenitty, mutta ei vähään aikaan. Ohmun kanssa myös ollaan sitä harjoiteltu, mutta tuntui, että herraa kiinnosti enemmän yleinen härdääminen. Renkaan läpi meneminen taas on kummallakin todella helppoa. Ihana nähdä miten jätkistä oikein paistaa se tekemisen ilo, kun ne tekee hommia. :) Ohmusta se etenkin loistaa oikein kauas kuinka h-a-u-s-k-a-a sillä on. Mamman pätevä poika. <3 

Eli nyt taas päästään treenailemaan enempi, torstaisin meillä on agitreenit ja sunnuntaisin on tokoa. Satunnaisesti tottistelua saattaa olla muinakin ajankohtina, mutta etenkin sunnuntaisin. Hyvin ollaan sopeuduttu uuteen kotiin, ainoa ongelma on ohitustilanteet. Aiemmin Kide ei ole ohituksissa mitään rääkynyt tai pahemmin kiskonutkaan, mutta nyt ne ovat Ohmun kanssa oikea kauhukaksikko. Mutta treenillä vaan mennään, eiköhän se parempaan vielä mene. Onneksi nämäkin ovat vain suorissa ohituksissa nämä huuto-ongelmat. Muuten hajoaisi pää. Näillä kuitenkin mennään.

Nyt tää lähtee valmistautumaan treenejä varten, tällaista päivitystä tällä kertaa!

torstai, 1. maaliskuu 2012

Lappia, poroja ja koiria

 Näin se aika vain vierii, siitä mihinkään pääse. Ehkä tämä kerran parissa kuussa nyt vain on se minun rytmini, koitan parantaa kuitenkin nopeuttani päivityksien kanssa.

Ihan ensimmäisenä haluan kiittää ihan näin julkisesti Annaa, joka teki blogilleni uuden ulkoasun. Oikein oikein oikein iso kiitos! :) Sitten voikin siirtyä koira-asioihin.

Nyt on Rovaniemellä käyty poikien kanssa ja ei voisi reissu paremmin mennä! Mehän matkustimme autolla yhden yön aikana koko matkan, muutamien pysähdyksien taktiikoilla. Kokonaisuudessa matkasimme yhteen suuntaan n. 14 tuntia, ja siltä se kieltämättä tuntuikin loppua kohden. Ainakin ihmisistä. Ohmu ja Kide nukkui oikein autuaina melkein koko matkan, satunnaisesti välillä istuivat ja katsoivat takapaksista ulos. Toki aina pysähtyessä olivat oikein innoissaan ulos päästessään ja se tuntui pitelijän kädessä. Taas totean, että olisi voinut olla ihan hyvä joskus opettaa koirille sitä kunnon hihnakäytöstä. :D

Oltiin Roissa suurinpiirtein viikko, tuona aikana O ja K eivät ensimmäisen päivän jälkeen melkeinpä nähneet edes hihnoja. Jopa siis Ohmu, jota hyvin harvoin uskallan vapaana pitää! Ja sain todeta, että turhaan minä mitään stressasin, O kuunteli ja totteli paljon paremmin kuin Kide ja vanhempien koira Ziggy yhteensä. Ihan käsittämättömän taitava nuori mieheni. :) Hyvillä mielin pystyi olla siellä metsissä ja järven jäällä, kun koirat pysyi näköetäisyydellä ja tulivat luokse pyydettäessä samantien. 

Kokeiltiin Ohmun kanssa myös pulkan vetoa ja hiihtämistä juoksuvyön sekä hihnan kanssa. Pulkkailu ei oikein ottanut onnistuakseen, olisi tarvinnut kunnon vermeet siihen hommaan. Hiihtäminen sen sijaan onnistui oikein hyvin, pitää täällä Helsingissä vielä koittaa sitä uudelleen, meillähän tuossa on noita hiihtolatuja vaikka minkä verroin melkeinpä takapihalla. 

Ja sitten vähän muita asioita, ensi viikolla on Sodankylän Vuotsossa poropaimennustapahtuma, jonne joku sekopää päätti koiransa ilmoittaa. Mennään Ohmun kanssa sinne sitten luomaan yleistä sekasortoa ja paheksuntaa. ':) No ei vaines, nyt olen itseasiassa melko luottavaisin mielin lähdössä, kun Ohmu on niin hienosti kuunnellut minua ja muutenkin ollut jotenkin paljon vastaanottavaisemmalla tuulella lähiaikoina. Lenkit on mennyt todella hyvin, luoksetulojen kanssa ei ole mitään ongelmia ja korvat on tainnut vihdoin löytyä! Mutta tasan viikon päästä meidän reissu alkaa, ensin mennään junalla Ouluun, siitä lähdetään Saariselälle autolla, jossa yövymme jonkinmoisessa mökkeröisessä. Ohmun testipäivä on onneksi vasta sunnuntaina, ehdin siis stressata ja hermoilla siihen asti, kun perjantaista pitäen aidan luona seisoskellaan. Nyt on junaliputkin ostettu, niin ei oikein voi muuta tehdä kuin odotella ensi viikkoa. Ja Oon kasvikselle vielä isot kiitokset pilkkihaalarien lainasta! :D

Kide taasen saa odotella vielä vuoden noita poropaimennuksia, mutta näyttelyihin kyllä ollaan päätymässä. Kuukauden päästä mennään nyt kolmannen kerran lyhyen ajan sisällä pohjoista päin, Pelloon erkkareihin. Keväämmällä onkin sitten Tampereella KV:t ja mahdollisesti vielä Helsingissä yhdet näyttelyt. Muut harrastusjutut, kisat sun muut saa kyllä sitten jäädäkin tältä keväältä. Syksymmällä voi sitten katsoa molempien poikien kanssa uusia näyttelyjä ja jos ylittäisi Ohmun kanssa sen kisakynnyksen tokossa. 

Meillä on nyt treenailut olleet vähän vähemmällä, ollaan lähinnä vain lenkkeilty. Agi on tauolla, koska tässä kuussa ei vain yksinkertaisesti ollut aikaa käydä treeneissä. Asuntoahan meillä ei vielä Tampereella ole, mutta heti, kun sinne päästään muuttamaan toivottavasti voidaan samantien jatkaa myöskin agitreenejä poikien kanssa. Tottistelua olen Ohmun kanssa tehnyt melko vähän, olen yrittänyt löytää itsestäni ja koirasta sitä oikeaa ja parasta virettä millä treenata. Viimeisimmät treenailut on kuitenkin menneet todella hyvin, eli kai se vire pikkuhiljaa löytyy! :)

Kide täytti viime kuun puolessa välissä vuoden, ja sen kyllä alkaa käytöksestä huomaamaan. Maailman helpoin koira ei ole enää kuin vaan helppo koira. Pientä murkkuilua selvästi huomattavissa, herran mielestä luoksetuloja voi kyllä kuunnella, mutta totella sellaisella pienellä viiveellä. Muuten ei kyllä kamalasti huomaa mitään eroa, toisin kuin aikanaan Ohmun murkkuilussa. Kide ei myöskään pyri kiipimään Ohmun yli, joten poikien välit on pysyneet todella hyvinä ja selkeinä. Noin yleisesti ottaen meillä menee oikein mukavasti, tässä vain elellään päivä kerrallaan ja toivotaan, että päästäisiin sinne omaan kotiin. Sitä odotellessa! :)

Loppuun kuvia Rovaniemen reissulta.


Mun miehet jäällä :)

Minä ja meidän perheen koirat, etualalla Ziggy, takana Kide ja oikeassa laidassa Ohmu

Ja mun miehet jälleen :)

Kide ja Ohmu posettivat mökin edessä

Yleistä häsellystä

 

Ja vielä naamakuvat, ensin Kide


Sitten Ohmu


Seuraavan kerran palaillaan asiaan, kun poromaimennus on käytynä ja ollaan ehkä jopa päästy kotiin sieltä Ompan kanssa. :D Näihin kuviin ja tunnelmiin onkin hyvä lopettaa tällä kertaa. :)